Sydän- ja verisuonisairaudet

Naisen sepelvaltimotauti- tai muu valtimosairausvaara kasvaa nopeasti vaihdevuosien alettua niin, että jo kymmenen vuoden kuluttua vaihdevuosien alkamisesta naisen sepelvaltimotautivaara on lähes yhtä suuri kuin samanikäisillä miehillä. Sepelvaltimotauti onkin selvästi yleisin naisten krooninen sairaus, sillä siihen sairastuu lopulta lähes puolet ja kuolee n. 30% länsimaisista naisista.

Vaihdevuosivaihe ja estrogeenitason lasku voivat vaurioittaa verisuonia monella eri tavalla. Näistä parhaiten tunnetaan haitalliset rasva-aineenvaihdunnan muutokset. Estrogeenipitoisuuden laskiessa veren kokonaiskolesteroli nousee ja ns. hyvä kolesteroli, HDL, laskee, aiheuttaen vähitellen verisuonten kalkkeutumisen ja sitä kautta sydäninfarktiriskin lisääntymisen.

Estrogeenihoito laskee veren kolesterolipitoisuutta lisäten tai pitäen ennallaan HDL-kolesterolin määrää. LDL:n eli ns. pahan kolesterolin pitoisuus saadaan puolestaan laskemaan. Lisäksi estrogeeni parantaa verenkiertoa laajentamalla verisuonia.

Uusimpien tutkimusten mukaan hormonihoito ei estä jo kehittyneen sydän- ja verisuonisairauden etenemistä. Siksi hormonihoitoa ei tule aloittaa sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn. Monet verisuoni- fysiologit kuitenkin uskovat, että varhaisessa vaihdevuosi-iässä aloitettu hormonihoito voisi suojata terveitä valtimoita sepelvaltimotaudin kehittymiseltä. Kovettumataudin runtelemassa valtimossa hormonihoidon vaikutus voi olla päinvastainen.

Sivun alkuun