Tyypin 1 diabetes

Tyypin 1 diabetes kehittyy, kun elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat beetasolut. Syytä siihen, miksi niin tapahtuu, ei vielä tiedetä. Elimistö ei pysty tuottamaan uusia beetasoluja. Tyypin 1 diabetesta kuvaa parhaiten juuri haiman beetasolujen tuhoutuminen. Tyypin 1 diabetes puhkeaa tavallisimmin lapsuusiässä ja alle 30-vuotiailla aikuisilla.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliinipistokset ovat elintärkeitä ja siksi ne ovat hyvän diabeteksen hoidon tärkein osatekijä. Insuliinihoitoon liittyy ei-toivottuja haittavaikutuksia, joista yleisin on hypoglykemia eli liian alhainen verensokeri. Diabeetikko pystyy tavallisesti itse korjaamaan liian alhaisen verensokeritason nauttimalla jotakin sokeripitoista, kuten makeisia tai lasillisen tuoremehua.

Insuliini laskee verensokeria tehokkaasti. Eri insuliinivalmisteet mahdollistavat yksilöllisen insuliinihoidon toteuttamisen. Insuliinihoidossa insuliini pistetään ihonalaiskudokseen, koska tällä hetkellä se on ainoa toimiva insuliinin annostelutapa. Jotta pistäminen olisi mahdollisimman kivutonta ja insuliinin annostelu täsmällistä, on kehitetty erilaisia insuliinin annostelulaitteita kuten insuliinikynät.

Insuliinihoitomallit vaihtelevat yleensä kahden insuliinipistoksen mallista neljän tai useamman pistoksen malleihin. Insuliinia voidaan annostella myös mukana kannettavan ohjelmoitavan insuliinipumpun avulla, jolloin insuliinipumppu annostelee insuliinia jatkuvasti.

Tähän asti laajimmassa tyypin 1 diabetestutkimuksessa (The Diabetes Control and Complications Trial eli DCCT) todettiin selvästi, että paras diabeteksen hoitomalli on sellainen, joka jäljittelee insuliinin luonnollista erittymistä mahdollisimman tarkasti. Tätä hoitomallia kutsutaan tehostetuksi hoidoksi. Siihen sisältyy kolme tai useampia päivittäisiä insuliinipistoksia tai insuliinipumpun käyttö. Hoitomallin mukaan lyhytvaikutteista insuliinia eli ateriainsuliinia otetaan ruokailun yhteydessä laskemaan aterian aiheuttamaa verensokerin nousua ja pitkävaikutteista insuliinia eli perusinsuliinia otetaan korvaamaan elimistön luonnollinen, aterioiden välillä ja yöllä tapahtuva insuliinin peruseritys.
Tässä laajassa tutkimuksessa todettiin lisäksi, että tehostettu insuliinihoito vähensi diabetekseen liittyvää silmäpohjan taudin kehittymistä 76%, munuaistaudin kehittymistä 54% ja hermostovaurioiden kehittymistä 60%.

Oireet

Diabeteksessa veren sokeripitoisuus nousee korkeaksi ja voi aiheuttaa seuraavia oireita:

• janon tunne
• lisääntynyt virtsaamisen tarve
• väsymys
• näön epätarkkuus
• painon lasku

Ajan myötä saattaa tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyä vaurioita silmissä, munuaisissa, hermostossa ja suurissa verisuonissa. Nämä lisäsairaudet voidaan välttää tai niiden ilmaantumista myöhäistää diabeteksen oikealla hoidolla.

Diabeteksen hoidon yleiset tavoitteet

Tyypin 1 ja 2 diabeteksen hoidossa ovat yleiset tavoitteet samat: korkean verensokerin aiheuttamien oireiden lievittyminen sekä pitkäaikaisen ja lähellä normaalitasoa olevan verensokeritason saavuttaminen. Näin pyritään viivästyttämään ja ehkäisemään komplikaatioiden etenemistä

Muita tavoitteita ovat mm.

• lisäoireiden kuten korkean verenpaineen ja korkeiden veren rasva-arvojen hoitaminen
• elämänlaadun parantaminen
• tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten normaalin fyysisen ja henkisen kehityksen varmistaminen.

Diabeteksen hoitoryhmään kuuluu diabeetikko, hoitava lääkäri, diabeteshoitaja ja tarvittaessa myös muita terveydenhuollon ammattilaisia.  Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen edellyttää läheistä yhteistyötä kaikkien osapuolten välillä. Koska diabeteksen syyt ovat erilaisia, voi hoito vaihdella. Tyypin 1 diabeetikot tarvitsevat insuliinipistoksia heti taudin toteamisvaiheessa, koska insuliinia tuottavat beetasolut ovat tuhoutuneet. Ellei tyypin 2 diabeetikoiden verensokeria saada tasapainoon ruokavaliolla ja liikunnalla, aloitetaan suurimmalle osalle tablettihoito. Joskus insuliinihoidon aloittaminen heti taudin toteamisvaiheessa voi olla paras vaihtoehto tyypin 2 diabeetikoilla. Tablettihoito saattaa muuttua tehottomaksi ja verensokeritaso nousta taudin edetessä, jolloin viimeistään insuliinihoidon aloittaminen on ajankohtaista.  Verensokeritason alentamisella normaalitasolle voidaan ehkäistä tai viivästyttää lisäsairauksien ilmaantumista.

Tyypin 1 diabeteksen periytyvyys

Nykykäsityksen mukaan tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat niin perintötekijät kuin ulkoisetkin tekijät. Perimän osuus tyypin 1 diabeteksen synnyssä on 30 - 50 %. Jos jommallakummalla vanhemmista tai jollakin sisaruksista on tyypin 1 diabetes, niin todennäköisyys sille, että joku muu perheen jäsenistä sairastuu tyypin 1 diabetekseen on alle 10 %. Lapsen sairastumisriski tyypin 1 diabetekseen on noin 6 %, jos isällä on tyypin 1 diabetes ja noin 3 % jos äidillä.
Nykytietämyksen perusteella katsotaan, että tyypin 1 diabetes syntyy, kun periytyvä alttius ja jokin ulkoinen diabetekselle altistava ympäristötekijä kohtaavat. Ulkoisten tekijöiden merkitystä ja niiden vaikutusmekanismeja tyypin 1 diabeteksen syntyyn tutkitaan edelleen. Tiettyjen virusten esimerkiksi enterovirusten ajatellaan käynnistävän haiman insuliinia tuottavien solujen tuhoutumisen eli reaktion, jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa elimistön omia soluja. Kun elimistön puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti tuhota omia soluja taudinaiheuttajan sijaan, puhutaan ns. autoimmuunitulehduksesta.

Lisätietoa diabeteksesta ja sen hoidosta löydät www.novodiabetespalvelu.fi