Diabeteksen hoidon tavoitteena on laskea elimistössä liian
korkealla olevaa verensokeripitoisuutta normaaliarvoihin. Kun
diabetesta hoidetaan tehokkaasti insuliinilla tai eräillä muilla
diabeteslääkkeillä, verensokeri saattaa laskea jopa liian alhaiseksi.
Verensokeri on matala, kun se on alle 4 mmol/l. Tällaista tilaa kutsutaan hypoglykemiaksi. Huonossa hoitotasapainossa voi hypoglykemian oireita ilmaantua jo selvästi korkeammilla tasoilla (jopa 8-10 mmol/l).
Hypoglykemiakohtaus voi olla lievä tai vakava. Lievä hypoglykemia voi olla jopa oireeton ja vähäisten oireiden ilmaantuessa henkilö yleensä kykenee omatoimisesti nostamaan verensokerin normaalille tasolle. Vakavammassa hypoglykemiassa sen sijaan tarvitaan jo toisen ihmisen apua, mahdollisesti jopa sairaalahoitoa.
Hypoglykemian oireita ovat muun muassa nälkä, hikoilu, vapina, heikentynyt näkökyky, hermostunut olo, kohonnut syke, heikkouden tunne, aggressiivisuus ja tajuttomuus. Yöllinen hypoglykemia oireilee painajaisina, yöhikoiluna ja heräämisen jälkeisenä väsymyksenä ja hämmennyksenä. Oireista on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Lievän hypoglykemian ensiapu (esim. joku seuraavista)1
Mikäli hypoglykemia on aiheuttanut tajuttomuuden, nopein apu saadaan antamalla glukagonia pistoksena. Jos glukagonia ei ole saatavissa, tulee ambulanssi tilata välittömästi. Tajuttomalle henkilölle ei saa syöttää eikä juottaa mitään, mutta ambulanssia odotellessa voi kuitenkin sivellä varovasti hunajaa tai siirappia tajuttoman henkilön suun limakalvolle, josta sokeria imeytyy verenkiertoon.
Jos hypoglykemiaan ei reagoida, voi seurauksena olla kouristuskohtauksia ja pahimmillaan jopa kooma tai kuolema.
1. Ilanne-Parikka P., Rönnemaa T., Saha M-T & Sane T: Diabetes. 8. painos, Kustannus Oy Duodecim 2015.