Tyypin 1 diabetes


Tyypin 1 diabetes kehittyy, kun elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinihormonia tuottavat ns. beetasolut. Syytä siihen, miksi näin tapahtuu, ei vielä tiedetä. Tyypin 1 diabetes puhkeaa tavallisimmin lapsuusiässä ja alle 30-vuotiailla aikuisilla, siksi sitä on aikaisemmin kutsuttu myös nimellä lapsuusiän diabetes.

Elimistö ei pysty tuottamaan uusia beetasoluja, minkä vuoksi tyypin 1 diabeetikko tarvitsee koko lopun elämäänsä insuliinikorvaushoitoa.

 

Oireet

Diabeteksessa veren sokeripitoisuus nousee korkeaksi ja voi aiheuttaa seuraavia oireita:

  • janon tunne
  • lisääntynyt virtsaamisen tarve
  • väsymys
  • näön epätarkkuus
  • painon lasku

Ajan myötä tyypin 1 diabetesta sairastavilla saattaa esiintyä vaurioita silmissä, munuaisissa, hermostossa ja suurissa verisuonissa. Nämä lisäsairaudet voidaan välttää tai niiden ilmaantumista myöhäistää diabeteksen hyvällä ja yksilölliseen tarpeeseen suunnitellulla hoidolla.

 

Tyypin 1 diabeteksen periytyvyys1

Nykykäsityksen mukaan tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat niin perintötekijät kuin ulkoisetkin tekijät. Jos toisella vanhemmista tai jollakin sisaruksista on tyypin 1 diabetes, todennäköisyys sille, että joku muu perheen jäsenistä sairastuu tyypin 1 diabetekseen, on alle 10 %. Lapsen sairastumisriski tyypin 1 diabetekseen on noin 8 %, jos isällä on tyypin 1 diabetes ja noin 5 % jos äidillä. Ulkoisten tekijöiden merkitystä ja niiden vaikutusmekanismeja tyypin 1 diabeteksen syntyyn tutkitaan edelleen.

 

Hoito

Tyypin 1 diabetesta sairastavalle insuliini on elämää ylläpitävä hoito. Insuliinin annostelussa pyritään jäljittelemään terveen haiman insuliinieritystä. Insuliinit ja pistosvälineet ovat kehittyneet viime vuosina ja vuosikymmeninä merkittävästi, mutta ihmisen haiman toimintaa ei vieläkään täysin pystytä jäljittelemään. Näin ollen hoito edellyttää jatkuvaa verensokerin seurantaa, hiilihydraattien laskemista sekä terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta.

Insuliinilääkitys koostuu sekä ns. perusinsuliinista, joka vaikuttaa elimistössä koko vuorokauden että syömisen yhteydessä annosteltavasta ateriainsuliinista. Insuliinihoito voidaan toteuttaa pistoksina tai ns. insuliinipumpulla. Lääkehoito turvaa elimistön elintärkeän insuliinin saannin, mutta koska insuliini tulee elimistöön ulkopuolelta eikä elimistön itsensä säätelemänä, diabetesta sairastavan on otettava hoidossaan huomioon päivittäinen elämänrytminsä. Hyvän ohjauksen avulla diabetesta sairastava oppii säätämään hoitoaan eri tilanteissa, kuten urheillessa, matkustaessa tai sairastaessa. Kun diabetesta hoitaa hyvin ja hoito pysyy tasapainossa, diabeetikko voi elää täysin normaalia elämää.

 


1. Ilanne-Parikka P., Rönnemaa T., Saha M-T & Sane T: Diabetes. 8. painos, Kustannus Oy Duodecim 2015.