Lihavuuskehitystä ei ratkaista hiljenemällä tai tosiasioiden kieltämisellä.  Lihavuus on sairaus, jonka taustalla on vahva biologinen perusta. Tämän vuoksi pysyvä painonhallinta pelkällä tahdonvoimalla on useimmille mahdotonta. Muihin pitkäaikaissairauksiin verrattuna lihavuuden hoito on riittämätöntä ja epätasa-arvoista. Lihavuuden liitännäissairaudet ovat suomalaisten kansansairauksia; sydänsairaudet, mielenterveyden haasteet ja tyypin 2 diabetes.

Lihavuuden hoitamattomuudesta johtuvat ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet, sairauspoissaolot ja muut kustannukset ovat Suomelle 10 miljardin luokkaa yhden vaalikauden aikana. Puhumattakaan ihmisten hyvinvoinnista ja elämänlaadusta.

Lihavuuden hoidossa tai hoitamattomuudessa kyse on paitsi inhimillisestä hinnasta, myös kansantaloudellisesta taakasta, joka kasvaa vuosi vuodelta ilman viisaita päätöksiä ja tehokkaita toimia.

Tanskassa ja Iso-Britanniassa lihavuuden hoito on nostettu terveydenhuollon strategiseen ytimeen. Esimerkiksi Britanniassa Fit for Future -uudistusohjelmassa ennaltaehkäisy ja hoito ovat kansallisia painopisteitä. Niihin vastataan yhteiskunnan rakenteellisin keinoin: ympäristöpolitiikalla, verotuksella, elintarvikelainsäädännöllä ja selkeillä hoitopoluilla.

Lihavuus on kansanterveydellinen ja taloudellinen haaste, josta yhteiskunnan ja päätöksentekijöiden on otettava vastuuta.